Olisimmepa saaneet tuntea

Torstai 18.9. 2025  klo 11.27

Hei, hyvää torstaita taas vaan.

 Tänään aiheena lähestyvän kuolleiden lasten muistopäivän ja syyskuun itsemurhienehkäisy kuukauden vuoksi kuolema. Aihe koskettaa niin, että isäni pikkusisarukset kuolivat vauvoina, noin 6kk ikäisinä. Tämä tapahtui kasarilla, ensimmäinen 84-85 tienoilla muistaakseni ja seuraava 86-87. Jälkimmäisen muistan helpommin, hän olisi suunnilleen äitini ikäinen. 

Olen luonut heihin tunneyhteyden, siitä huolimatta etten heitä koskaan saanut tuntea. Kavereiden kanssa vietiin heille kynttilät, kun oltiin muutenkin käymässä siellä päin ja ihmettelivät vähän, kun puhuin etten löydä lasten hautaa. Pikaisen mummolle soiton jälkeen löysimme haudan ja kiveä katsottuaan he tajusivat miksi puhuin lasten haudasta. 

Veimme myös isoisälleni kynttilän, häntäkään en saanut tuntea. Hän teki itsemurhan pian nuoremman lapsen syntymän jälkeen, syytti itseään. Mitä olen mummolta (hänen vaimoltaan ja lasten äidiltä) kuullut, isoisällä olisi ollut jokin sairaus, joka olisi periytynyt näille lapsille johon he sitten vauvoina kuolivat. Tarkemmin en tiedä. Kätkyt kuolema ? Mahdollista, mutten tiedä oliko se syynä. Ironista kyllä, toinen näistä lapsista oli syntynyt 23.9. Liekö jo syntyessä kohtalo lukittu ? 

Isällä on muutamaa vuotta nuorempi pikkuveli, heistä molemmat ovat ovat terveitä. Heidän pikkusisarukset taas menehtyivät Kun olin vauva, iskä kävi yöllä aina tarkistamassa että kaikki on hyvin. Pelkäsi että sairaus oli periytynyt mulle. Vauva-aikani oli hänelle siitä syystä hyvin stressaavaa ja tämän takia jäin ainoaksi lapseksi, ei olisi kestänyt enempää stressiä. 

Mummo sanoo, että tietää vuosipäivien lähestyvän kun alkaa näkemään unia heistä. En tiedä millaisia, iloisia vai ei mutta unia kuitenkin. Kaikki vuosipäivät ovat kuukauden sisään, mutta he eivät kuolleet samaan aikaan