Tekstit

Oikeanlaiset ihmiset tekee elämästä elämisen arvoista

31.7. 2026 Perjantai klo 3.47   Kun miettii, miten iloinen ja positiivinen ihminen mä oon, ei luultavasti tuu ajatelleeks että mun elämä ei ollu aina tämmöstä. Ala-asteel mua vähän ehkä sorsittiin ja tavallaan välteltiin. Mua pidettiin outona kun en ymmärtäny sosiaalisia sääntöjä ja olin energinen, paikoitellen. Opettaja kutsui mua hyväntahtoisesti Duracel-pupuksi. Eräs ihminen oli "kaveri". Tajusin vasta irti päästämisen jälkeen, miten paljon hän mua aikanaan hyväksikäytti, alisti, komenteli ja painoi alaspäin . Osittain hänen takiaan mun itsetunto on vielä vähän s ikin sokin palasina , mut se alkaa pala palalta olla entisensä. "Onko sun pakko olla noin positiivinen" "Mä häpeen teitä" (mulle ja 3 kaverille ruokapöytäkeskustelussa). Suostuin kaikkeen mitä hän ehdotti, tavallaan tuntui ettei ollut vaihtoehtoja, kun hän oli ainoa kaveri samalla luokalla. Mulle sai tehdä mitä halusi. Suostutteli ja puhui mut helposti ympäri. Kerran meidät jaettiin koulussa ...

Neiti kesäheinä sua kaipaan niin

30.7. 2026 Torstai klo 1.54  On niin paljon asioita, joista haluaisin kertoa sinulle ja jutella kanssasi. Tulevaisuudenhaaveet, seurustelu, legokukkaset. Tiedän, että olisit ollu iloinen kuullessasi amk-haaveestani, käskit kouluttautumaan hyvin ja sen myös teen. Aion ylioppilasjuhlissani muistaa sinua, mahdollisesti sinisillä kukilla tai kakulla. Olihan se lempivärisi. Uskon, että olisit iloinen tyttöystävästäni. Legokukkasista esittelisin kuvia sillä rakastit kukkia, varsinkin sinisiä. Hiusteni väriä saattaisit ihmetellä, mutta kuitenkin pitää. Eri tavalla, erilaisilla väreillä tullut värjättyä. Äiti sanoi että näytän velmulta, ehkä sinäkin olisit sitä mieltä. Ihastelisit silti periytyvää kiharaani, sinulta perittyä ja monilla suvun naisilla ollutta kiharaa hiusta. Tavaramerkkimme.  Muistan sen päivän kuin eilisen, kun isä soitti että olit nukkunut pois. Se oli pimeä, mutta nätti ja luminen maanantai iltapäivä kävellessä koululta pois päin. Surullinen, mutta kaunis päivä. Oli...

Pitkälle on päästy

Kuva
 "Kukaan ei voi rakastaa lihavaa tyttöä" "läski" "ruma" "hyi vittu" "tapa ittes" "monennella kuulla oot raskaana". Edellä mainitut on omia ja muiden ajatuksia, saa arvata mitkä on omia. Pelottavaa ajatella et oon samaa mieltä itsestäni mun entisten kiusaajien kanssa Mä syön liikaa ja liikun liian vähän. Kavereista suurin osa on hoikkia tai normaalipainoisia, olisinpa niin kuin ne. Niiden kroppa näyttää niin kevyeltä. Haaveilen s-m koon vaatteista, reisivaosta, näkyvistä solisluista, ohuista käsistä, kapeista poskista, kauniista ulkonäöstä, pienestä perseestä, kevyestä olosta, nopeasta aineenvaihdunnasta ja laihuudesta.    Perjantai 19.6. 2026 klo 4.26  Kaikki tossa ylhäällä oleva on mun omia ajatuksia vielä viime vuodelta, miettikää sitä. En voi väittää, etten haluais edellee olla laiha mut haluun uskotella olevani vaan vaatteiden perässä.. Enää ongelma ei oo niin paljoo kehonkuva vaan enemmän syöminen/sen kyttääminen. Ehkä se...

Semmosta settiä

  18.6. 2026 Torstai klo 2.41   Täs on taas viime aikoina (viime kirjoituskerran jälkee) tapahtunu paljon, mistä pitää kirjottaa ja päivittää. Ensinnäkin, mä oon lauantaina ihan virallisesti seurustellu 3kk jee !!! Myöhemmin samana päivänä edellisen kirjoituksen julkaisemista käytiin keskustelu et oonks mä hänen ja onks hän mun tyttöystävä <3. Seurusteltii 2,5kk ennenku kerroin äidille tyylillä "sä sanoit ettei sulle oo väii ketä mä rakastan, joten voinko mä tuoda huomenna mun tyttöystävän näytille" "joo" (ja jotain muuta myötäilyä), jonka jälkee puheenaihe vaihtu tiessä olevaan kuoppaan. Ei vissii ollu yllättyny siitä et mulla olis tyttöystävä, mut oli enemmänki yllättyny sen olemassaolosta. Iskä sai tietää äitienpäivänä autossa ku mun veli outtas mut kysymällä miten mulla ja mun tyttöystävällä menee ja sen jälkee "et oo vissii muille kertonu" en ollu mut kiva ku hoidit sen mun puolesta... Voisin puhua täst aiheest loputtomasti mut ehkä pitäis tehä iha...

"Missä se on nykyää ?"

Lauantai 28.3. 2026 Meikäläisen aktiivi ura tässä vähän hiipunut. Osa syynä se etten välttämättä haluais joka päivä kirjotella tänne, mut haittaaks se loppujen lopuks ketää, kun ei mulla oo muutenkaa hirveemmin lukijoita ? Sitä paitsi, mun pitäs elää enemmän sillä tyylillä etten välitä mitä muut ihmiset ajattelee. Helpommin sanottu kun tehty. Päiväkirjaaki pitäis saada kirjotettua, kun se on varmaan viime vuodesta asti lojunu huoneen nurkassa (kirjaimellisesti). Miltäköhän päivältä viimeinen kirjoitus löytyy ? Ei mitään hajua, mut liian kaukaa. Sinne ois paljon kirjoteltavaa.  Kevät on herättänyt luonnon lisäks eloon myös mut. Mä elän mun elämää, mut aina välil tuntuu etten voi vaikuttaa siihen tarpeeks. Mä haluun päättää mun elämästä, en haluu et muut ihmiset ja elämä päättää musta. Ainaki yritän tässä epätoivoisesti vaikuttaa siihen.   Aiheesta kukkaruukkuun (tälle oli joku looginen johdanto mut se katos johonki Narniaan). Mun mielenterveys lähti aikanaan liukumaan ala...

Maailman menoa ja pallon pyörintää

21.3. 2026  Lauantai klo 1.19  Nonii, meikäläisen asiat rullaa oikein kivasti. Elämä ja sen halu aika huipussaan, kerron kohta miksi. Kevät tulee, luonto herää ja mä sen mukana. Elämästä voi alkaa nauttia, kesäloma alkaa lähestyä ja huolet väistyä. Ihmiset aktivoituu ja liikkuu enemmän ulkona kuin talvella. On valoisampaa ja elävämpää, pirteämpää.  Mutta siis: Tuli wilma-viestiä syksyn musikaaliprojektista ja sen starttikokouksesta. Musikaalissa on mun lempparibändin biisejä joten oon ihan sairaan innoissani ja aion olla satasella sekä koko sydämellä mukana !  Ja sitten toinen aihe: Mulla on vähän säätöä... Ollaan oltu jonkin näkösiä kavereita reilu vuos ja sit se kysy multa mahdollisuuksia päästä vanhojen risselle kun järkkäsin sitä. Oltiin rissellä samassa hytissä meijän 4 hengen kaveri porukan kanssa. Oltii kännissä ja olin kysyny 2 ihmiseltä pusua, ei suostunut mut tää nykyinen säätö suostu. Nuoleskeltii iha urakalla hyttikäytävän umpikujassa rauhassa katseilta j...

Lukio-kuulumiset #7

 Maanantai 16.2. 2026 klo 18.55 Mul oli marraskuusta tammi-helmikuuhun tunne, et haluun takas lukion ykköselle kun stressas ja ahdisti liikaa. Mut nyt esimerkiks vanhojen tanssit on ohi ja kevääl on helpommat jaksot ni mä alan taas heräillä henkiin kevään mukana, ihanaa. Täs jaksos 5 ainetta joist 2 koetta. Terkan tunnil oli sekunnin ajan yläaste flashbackit, ku en ollu viime viikon tunneil ku yhellä, eikä tietenkää just sillä oppitunnilla valittu ryhmiä projektiin. Sitä on tehny nyt 2 oppituntii, joten ope antaa mun tehä sitä itekseni, mut meinas käydä sillee et mut ois dumpattu johonki ryhmää mukaa. Kerkes jo kuuluttaa et haluaisko kukaa ottaa mua ryhmäänsä mukaan ku pää punasena levittelin käsiä ja olin "eijeijei" "sulle sopii et teet yksin ?" "joo". Sanoin myöhemmin et tuli yläaste mieleen, enkä halunnu kokea enää uudellee sitä hetkeä ku ihmiset neuvottelee kuka joutuu ottamaan mut ryhmäänsä.