Motivaatio-maanantai

 Maanantai 8.9.  2025. klo 9.06.  

Puolen tunnin päästä alkavaa hissantuntia odotellessa mietin maanantain merkitystä. Viikko alkaa uudestaan ja se on aina ollut myös harrastuspäivä, vaikka ne onkin hiukan vaihdellut tässä viime vuosina.  Aikanaan siitä muuttui myös vaihtopäivä vanhemmalta toiselle, sunnuntai alkoi olla epäkäytännöllinen mm. viikonloppu reissujen kannalta. Onneks maanantaita kohtaan ei oo samanlaista vihaa, kuin sunnuntaita. Ainoa hetki, jolloin en vihaa sitä, on kesäloma. Tätä vaihtamista ja jakamista on ollut jo herran vuodesta 2014, eikä varmaan koskaan lopu. 

Aina välillä mietin, oliko niiden pakko erota. Toisinaan haaveilen siitä, että asun äidin ja iskän kanssa jossakin kivassa omakotitalossa ja olisin edelleen se ainoa lapsi. Ois täydellinen bilekämppä ja helppo järjestää, kun porukat ois aina samaan aikaan pois. Mä haluan vaan kätyn ja olla joko yksin tai kavereiden kanssa. Onko se liikaa pyydetty ? Kyllä se on. Kerran kännissä avauduin, et oon kateellinen kavereille kun 9/10 vanhemmat on yhdessä ja ollut tyyliin 15 vuotta naimisissa. Heti perään lisäsin tän olevan sen verran kettumaista, etten toivo kellekään. 

Saan yheltä toiselta kaverilta vähän vertaistukea, toki hänen vanhemmat ei oo hirveämmin puheväleissä ja hän joutuu roudaamaan viikottain kassia missä tarvittavat tavarat mukana. Mun tilanne on, että puheväleissä, äidillä ei oo tällä hetkellä miestä, mut iskä tuli toimeen kun semmonen oli. Äiti tulee hyvin toimeen iskän vaimon kanssa. Jotain yksittäisiä tavaroita joutuu joskus kuljettamaan, mut selviää aika vähällä. Äiti asuu muutaman kilometrin päässä keskustasta, lähempänä kuin iskä. Mielummin asuttaisiin siellä kokoperheellä, pyöräilymatka keskustaan on pop. Äidin puolella suurin osa sukulaisista on naimisissa ja "onnistunut pitämään perheen kasassa". Isän puolella taas enemmän eronneita, siellä en tunnu olevani toisinaan epäonnistumisen symboli.