"Missä se on nykyää ?"

Lauantai 28.3. 2026 Meikäläisen aktiivi ura tässä vähän hiipunut. Osa syynä se etten välttämättä haluais joka päivä kirjotella tänne, mut haittaaks se loppujen lopuks ketää, kun ei mulla oo muutenkaa hirveemmin lukijoita ? Sitä paitsi, mun pitäs elää enemmän sillä tyylillä etten välitä mitä muut ihmiset ajattelee. Helpommin sanottu kun tehty. Päiväkirjaaki pitäis saada kirjotettua, kun se on varmaan viime vuodesta asti lojunu huoneen nurkassa (kirjaimellisesti). Miltäköhän päivältä viimeinen kirjoitus löytyy ? Ei mitään hajua, mut liian kaukaa. Sinne ois paljon kirjoteltavaa. 

Kevät on herättänyt luonnon lisäks eloon myös mut. Mä elän mun elämää, mut aina välil tuntuu etten voi vaikuttaa siihen tarpeeks. Mä haluun päättää mun elämästä, en haluu et muut ihmiset ja elämä päättää musta. Ainaki yritän tässä epätoivoisesti vaikuttaa siihen.  

Aiheesta kukkaruukkuun (tälle oli joku looginen johdanto mut se katos johonki Narniaan). Mun mielenterveys lähti aikanaan liukumaan alamäkeen, kun se ainoa ihminen mun luokalla, mun paras kaveri joka hyväksy mut sellasena kuin olin, muutti pois (tai siis kertoi muuttavansa). 

Nykyää pystyn kertomaan siitä, kuin se ois arkipäiväinen asia. Ruotsin tunnilla piti pareittain selittää parhaasta kaverista ja selitin hänestä. Mun pari oli ollut meidän kaa samoilla fysiikan ja kemian tunneilla ja ilmeisesti muisti hänet, olin positiivisesti yllättynyt. "Onks se sama  joka oli meijän fyken ryhmässä ?" "Joo !" Vaikka hän on muuttanu pois jo 3 vuotta sitte, ihmiset ei oo unohtanu häntä vaan ei vaan oo kehdanneet kysyä multa, mihin se katos vaikka me oltiin yläasteella kuin paita ja perse. Aina ku jotenki tulee puhetta hänestä, joku muistaa ja kysyy "ainii, mitä sille kuuluu nykyää, se vaan katos sillon yläasteella ?" Sit kerron pienen haikeuden tuntiessa kuinka hän muutti muutaman sadan kilometrin päähän ja ollaan edelleen yhteyksissä. Jos pitäs veikata, ihmiset varmaa olettaa aiheen olevan mulle arka enkä siks puhu siitä, mut en vaa oikeesti jaksa jatkuvasti puhua ja ns muistuttaa hänen olemassaolosta. Joskus aina välil tulee puhetta, mut en sillee systemaattisesti "hei, muistatteko sen?"