Neiti kesäheinä sua kaipaan niin

30.7. 2026 Torstai klo 1.54 

On niin paljon asioita, joista haluaisin kertoa sinulle ja jutella kanssasi. Tulevaisuudenhaaveet, seurustelu, legokukkaset. Tiedän, että olisit ollu iloinen kuullessasi amk-haaveestani, käskit kouluttautumaan hyvin ja sen myös teen. Aion ylioppilasjuhlissani muistaa sinua, mahdollisesti sinisillä kukilla tai kakulla. Olihan se lempivärisi. Uskon, että olisit iloinen tyttöystävästäni. Legokukkasista esittelisin kuvia sillä rakastit kukkia, varsinkin sinisiä. Hiusteni väriä saattaisit ihmetellä, mutta kuitenkin pitää. Eri tavalla, erilaisilla väreillä tullut värjättyä. Äiti sanoi että näytän velmulta, ehkä sinäkin olisit sitä mieltä. Ihastelisit silti periytyvää kiharaani, sinulta perittyä ja monilla suvun naisilla ollutta kiharaa hiusta. Tavaramerkkimme. 

Muistan sen päivän kuin eilisen, kun isä soitti että olit nukkunut pois. Se oli pimeä, mutta nätti ja luminen maanantai iltapäivä kävellessä koululta pois päin. Surullinen, mutta kaunis päivä. Olit kesänlapsi ja lähdit talvella. Toisinaan toivon, että olisit täällä. Mutta tiedän että oli aikasi lähteä. Vietimme 90v-juhliasi samana kesänä kun pääsin ripiltä. Puin rippimekon juhliisi, koska et päässyt rippijuhliini paikalle huonon kuntosi takia ja halusin sinun näkevän kauniin, sinertävän turkoosin mekkoni. Pidit siitä. 

Kaipaan sinua, sukumme matriarkka. Kuolemasi jälkeen olet tullut entistä tärkeämmäksi ja välillä mietin tai mieleen tulee sinua muistuttavia asioita. Viime vuonna lähetin puhelinnumeroosi syntymäpäivä onnittelut. Soitto muuttui viestiksi sillä tiedän ettet ole enää vastaamassa puhelimeen. Soitin aina onnittelut, isä kannusti soittamaan tekstiviestin sijasta, sanoi että ilahtuisit. Se piti paikkansa, samalla juttelimme muistakin aiheista ja puhelu saattoi venähtää puolen tunnin mittaiseksi. Varsinkin lapsena se tuntui pitkältä, muttei kuitenkaan loppujen lopuksi haitannut koska sinulle oli aina aikaa. 
Hyvää kesää ja myöhästyneet onnittelut toivottaa saman juhlapäivän jakanut 🩵

Sitten kun kukkanen kesän on nähnyt

Hajoo se maahan, on multaa

Näet sen silti kukkana aina

Muistot on kalleinta kultaa

 

Jenni Vartiainen- Suru on kunniavieras